264. haaste Valokuvatorstai

Tulevan viikon inspiksenä on tekstikatkelma ajankohtaan liittyvästä kirjasta.“Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni.”

“The forest was heavy with rain, the trees are very quiet. Everything is withered and dead, but from the  decomposed earth rose the secret garden with roaring power ,  – shiny,  swollen  species of strange plants, which had nothing to do with the summer. Bare blueberry shrubs were yellow-green and cranberries dark like blood […]. The noise of  the rain and murmur of the water remained unchanged, there was the same gentle voice of loneliness and fulfillment in them. “

( the translation is not the best – but hopefully gives you an idea of what I’m aiming for)