Everywhere I Go

Song by Lissie:   Everywhere I Go is the inspiration for Valokuvatorstai

288. haaste

 

everywhere I go everywhere I go

 

http://www.youtube.com/watch?v=c4s3dOn0GfQ&list=UU1bszM52V3aZSqpXZFbP1zg&index=7

 

And I’ll fall on my knees
Tell me how’s the way to be
Tell me how’s the way to go
Tell me all that I should know

And I’ll fall on my knees
Tell me how’s the way to go
Tell me how’s the way to be
To evoke some empathy

Danger will follow me
Everywhere I go
Angels will call on me
And take me to my home
This tired mind just wants to be led home

And I’ll fall on my knees
Tell me how’s the way to go
Tell me how’s the way to see
Show me all that I could be

And I’ll fall on my knees
Tell me how’s the way to be
Tell me how’s the way to go
Tell me why I feel so low

Danger will follow me
Everywhere I go
Angels will call on me
And take me to my home
These tired eyes just want to remain closed

I don’t see clearly
Can’t feel nothing
Can you hear me

And I’ll fall on my knees
And danger will follow me everywhere I go
Angels will call on me and take me to my home

And danger will follow me everywhere I go
Angels will call on me and take me to my home

And danger will follow me everywhere I go

Valokuvatorstai – Voima / Power

Tänään, kun Suomi on ollut itsenäinen 95 vuotta, inspiksenä saa toimia sana VOIMA.

267. haaste

Skywatch Friday – Skywatch Friday, Season 6 Episode 22

Finland  independence day – 95 years –  the inspiration word is POWER

power in automobile Continue reading “Valokuvatorstai – Voima / Power”

Valokuvatorstai 265. haaste

This reflection on a window roof suited the challenge Valokuvatorstai  perfectly…and of coarse I had to do versions of it in different colors. The blue was the first,,,

The inspiration is this photo

Continue reading “Valokuvatorstai 265. haaste”

264. haaste Valokuvatorstai

264. haaste Valokuvatorstai
Tulevan viikon inspiksenä on tekstikatkelma ajankohtaan liittyvästä kirjasta.“Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni.”

“The forest was heavy with rain, the trees are very quiet. Everything is withered and dead, but from the  decomposed earth rose the secret garden with roaring power ,  – shiny,  swollen  species of strange plants, which had nothing to do with the summer. Bare blueberry shrubs were yellow-green and cranberries dark like blood […]. The noise of  the rain and murmur of the water remained unchanged, there was the same gentle voice of loneliness and fulfillment in them. “
( the translation is not the best – but hopefully gives you an idea of what I’m aiming for)
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.